Olimme tänään pikkusiskon kanssa Helsingissä, kiertelimme ympäri pääkaupungin keskustaa ja päädyimme lopulta katsomaan elokuvaa neitsytkuningatar Elisabetistä. Se oli aika raskas, ihan ok kuitenkin. Söin omenasipsejä, jotka olivat aika mielenkiintoinen tuttavuus. Kalliita, mutta eivät ollenkaan sipsin kaltaisia. Ei se kyllä minua juurikaan haitannut, sillä en edes pidä perinteisistä perunalastuista. Ovatpahan nuo omenanaksut ainakin pakkausselosteen mukaan terveellisempiä. Terveellisyydestä puheen ollen, illaksi oli varattuna pussi Kismet Snackseja ja äiti oli leiponut mustikkapiirakkaa.
   Matkaan pääkaupungista tarttui ainoastaan mustat pillifarkut, sorruin sitten niihinkin. Minun ei koskaan pitänyt hankkia pillejä, puhumattakaan tennareista, H & M:n laukusta, palestiinalaishuivista jne. Kaikkeen sitä sortuukin.
   Toisaalta, eikö elämästä kannata ottaa kaikki irti, elää täysillä eikä antaa pienten tylsien juttujen rajoittaa liikaa? Siitä on turhankin paljon kokemusta. Pitäisi lähinnä harjoitella kohtuullista elämää kaikessa ja välttää ehdottomuuksia. Ajattelin tänään, etten osta marraskuun aikana itselleni enää karkkia, säästän nekin rahat joululahjoihin. Kuitenkaan en ole karkkilakossa, voin hyvin syödä muiden suklaavarastot. Kjäh kjäh, ovelaa.

Eilen Lindan juhlissa oli kivaa. Teatteri- ja itsensäilmaisemispelit olivat ihan hauskoja, ja tunnelma oli kivan rentoa, vaikken muita vieraita juuri tuntenutkaan Miaa lukuunottamatta. Tunnelma oli aika aasialaishenkinen aina kahta geishaksi pukeutunutta tyttöä ja sushia myöten. Jpa syömäpuikot löytyivät, tosin Lindan kampauksesta.
   Juhlista tuli mieleen, että minullahan on nimipäivät kohta. Sitten on itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Keväällä on syntymäpäiviä paljon - myös omani - ja kesällä rippijuhlat. Luulen, että suurin juhlimisen aihe henkilökohtaisesti minulle on osatolta kotiin pääseminen sitten joulukuussa. Ensi viikolla saan tietää hoitoneuvottelupäivän ja toivottavasti vähintään uloskirjausviikon. Tuntui todella kivalta, kun A. sanoi viimeviikolla minun olevan "poislähtevä nuori." Pikku hiljaa palailen elämään, odottakaahan vain.

Äidinkielen aineesta tuli täysi kymppi, olin todella iloinen. Tähän blogiinhan voisin kirjoitella aina välillä, mitä olen kirjoitellut. Jos siis olen.
Hauskaa illanjatkoa teille murut.